Pidin viime vikolla puheen Järvenpäässä vihreiden järkkäämässä toivo-illassa. Puhujien piti löytää toiveikkaita näkökulmia ajankohtaisiin aiheisiin. Oma puheeni liittyi soteen, joka herättää suomalaisissa huolta.
Jäin kuitenkin pohtimaan aihetta laajemminkin.
Maailmantilanne on vaikea. Suurvaltojen raaka voimapolitiikka on palannut näyttämölle ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä rikotaan kilvan. Kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että Yhdysvallat harkitsisi alueen ottamista Euroopasta.
Venäjän hallinto on paljastanut oikeat karvansa, ja konflikteja on enemmän kuin pitkään aikaan.
Suomessakin eletään vaikeita aikoja, kun talous sakkaa ja tehdään päätöksiä, jotka kurittavat suhteettomasti heikommassa asemassa olevia.
Toivon voi määritellä asenteeksi tai suhtautumiseksi, jossa yhdistyy kaksi asiaa: 1) halu, joka suuntautuu 2) johonkin epävarmaan mutta silti mahdolliseen asiantilaan. Toivo on eri asia kuin toiveajattelu, jossa maalaillaan mahdottomia. Vaikka toivo voi suuntautua johonkin epätodennäköiseen, se on silti perusteltua, realistista ja faktoihin perustuvaa.
Siksi juuri vaikeina aikoina tarvitaan toivoa. Tarvitaan vaihtoehtoja. Suuntautumista toisenlaiseen tulevaisuuteen, joka voi nyt näyttää epätodennäiseltä, mutta joka on tahdolla ja kovalla työllä saavutettavissa.
Politiikan pintakerros on usein niiden hallussa, jotka huutavat koviten ja kärjistävät eniten.
Minulle toivoa on tuonut, kun olen lähtenyt politiikkaan ja saanut huomata, että oikeasti mukana on paljon fiksuja tyyppejä. Olen saanut keskustella ja tehdä yhteistyötä eri puolueista tulevien ihmisten kanssa, jotka kantavat vastuuta yhteisistä asioista sydämellä ja järjellä harkiten.
On erilaisia näkemyksiä, mutta iso osa päättäjistä on yhteistyökykyisiä ja käy rakentavaa keskustelua – etenkin silloin, kun kamerat ja somet sammutetaan.
Minulle toivo syntyy siitä, että hullun ajan keskellä voin olla itse rakentamassa vaihtoehtoa. Vaihtoehtoa, joka perustuu järkeen, kunnioittavaan keskusteluun ja inhimillisyyteen.
Tekeminen ja vaikuttaminen luovat minulle toivoa.
0 kommenttia